Lampunvarjostin oli kuin ylösalaisin käännetty paperinen muffinssivuoka. Lämmin valo laskeutui huoneeseen kuin pehmeä huopa - lohduttavana ja rauhoittavana. Hiljaisuus kuiskaili sanoja, toistaen, toistaen… Sanoista vain ei saanut selvää. Sammutin valon ja kietouduin tiukemmin untuvapeittooni. Henkäisin syvään ja jäin odottamaan. Uni ei kuitenkaan tullut. Uni ei tullut, vaikka oli kulunut aluksi useita minuutteja, sitten tunteja. Kellon digitaalinäyttö pyöräytteli punaisia numeroita säntilliseen ja armottomaan tahtiin. Oli aamu.

Lattialla lojui hiirenkorville luettu aikakauslehti. Viereen oli jäänyt puoliksi juotu mukillinen kitkerää ja kylmää teetä. Olo oli tyhjä. Yhtä tyhjä kuin se oli ollut jo viikkoja. Tyhjä ja piittaamaton. Kissa hyppäsi ikkunalaudalle. Ketterästi se ohitti hataran näköiset kirjapinot ja asettautui päivystysasemiinsa. Ulkona oli kevät. Kissakin sen tiesi, heilautti häntäänsä ja katsoi. – Hyvä on, hyvä on, huokaisin. Puin pyjaman päälle villatakin. En tunnistanut kylpyhuoneen peilistä katsovia kasvoja omikseni. Olin kalpea kuin lakana. Unettomuus söi minua sisältä, teki minusta vähitellen osan vuodetta - leposijaani.

Mistä kaikki alkoi? Sen täytyi olla huhtikuuta. Olin saanut uuden työpaikan yritysjohtajan assistenttina. Arkkitehtipoikaystäväni mielestä olin ihan liian alhaisessa työssä koulutukseeni nähden. Minua lähinnä huvittivat Eeliksen kommentit. Olin usein aistivinani ilmassa lievää mustasukkaisuutta. Minulle Eeliksen mustasukkaisuus oli kuin pieni ja huomaavainen rakkaudenosoitus, jota välillä tietoisesti ruokin. Nautin jokapäiväisistä aamurutiineista ennen töihin lähtöä: kolme kuppia kahvia, appelsiini, kissalle ruokaa, muutamia sivuja lempikirjailijani romaanista… Käytin aikaa itseeni, pyörähtelin peilin edessä, sovittelin asukokonaisuuksia ja kenkiä. Meikkini oli huoliteltu. Ripset kaartuivat kohti taivasta, kuten mainoksessa, huuleni hohtivat kirsikanpunaisina, aavistus punaa poskipäissä sai minut näyttämään posliininukelta. Yritysjohtaja hymyili muikeasti sipsutellessani punaisissa saappaissa työpisteeni ääreen. Työssäni minulla oli suhteellisen paljon vapaa-aikaa paperitöiden ja puheluiden välissä. Tietysti oli päiviä, jotka saivat stressitasoni nousemaan - päivät täynnä kokouksia, vieraiden vastaanottamista ja esittelyjä. Vapaat minuutit käytin internetissä surffailuun.