Vajaa viikko sitten join kaljaa Brass Railsissa perulaisen, meksikolaisen, kuubalaisen sekä turkkilaisen kanssa. Jukeboksissa soi Nirvana. Sinä iltana puhuttiin paljon, kilpailtiin suunvuoroista, naurettiin ja horjahdeltiin. Join Margaritaa. Tanssin salsaa ja mamboa antaumuksella. Välillä yksin tanssilattialla aplodien rytmittäessä villiä hetkutustani. Voi, mikä ikimuistoinen ilta!

Vuosi sitten viikkasin vaatteita H&M:llä. Nostelin vaateriepuja lattioilta ja ojentelin vaateripustimia. Kiroilin mielessäni ikäviä työvuoroja. Tallinnanaukiolla oli päivästä toiseen sama juoppojengi kuljeskelemassa vuorokauden ajasta riippumatta, äänekkäitä mustalaisia, rääväsuisia teinejä ja muutama poliisisetä.

Eilen olin hämmentynyt. Katse tyhjänä, mitään ajattelematta tein asioita, kunnes havahduin horroksestani siihen, että en ollenkaan muistanut mitä olin tekemässä, minne olin matkalla. Jokelan tragedia pysäytti.

Illalla katselin televisiosta Ugly Bettyä ja Greyn Anotomiaa enkä kaivannut enää englanninkielistä tekstitystä.    

Halloween - tuo sokerihumalassa"Trick or Treatia" kirkuvien kakaroiden ja heitä kaitsevien rättiväsyneiden äitien kirottu juhla on nyt takana.Tikkarinkuvat silmissä päättäväisesti kerjuupaikalta toiselle juosseet keskenkasvuiset ihmisrääpäleet ovat tutkineet karkinmetsästysreissun tulokset. Muovipussit, kurpitsamuoviämpärit ja kangaskassit on kumottu tarkasteltaviksi, saalis on laskettu ja vertailtu sisarusten ja kavereiden kesken. Jossain alitajunnan pohjalla on ehkä kaikunut muistona eilisestä äidin kimakat komennushuudot: -sanoKIITOS!sanoKIITOS!sanoKIITOS! Kakaran oma ääni on käheänä jatkuvasta karkkiTAIkepponenKarkkiTAIkepponenKarkkiTAIkepponen ruinausfraasin hokemiseta.

Sarjakuvasankarit, eläinhahmot, enkelit, pirut, vampyyrit, noidat, keijut ja prinsessat muodostivat eilen kaduille mölyäviä barrikadeja, joissa oranssit kurpitsaämpärit kumahtelivat ja karkkipaperit rapisivat pimenevässä North Bergenin illassa. Ihmismuurissa kihistiin, aneltiin, kiljuttiin, halailtiin, suoristeltiin sekä oiottiin asuja, valokuvattiin ja puhuttiin kovaa ja paljon. Äidit ojensivat herranterttujaan ohimosuonet pullistellen. Puikkelehdin otusten ja olioiden välissä aina kotikorttelin baariin saakka. Kauhujen yön kunniaksi tilasin kuubalaisesta kapakasta lasillisen viiniä. Viinilasi vaihtui kevyesti drinkkiin. Baarin trubaduuri alkoi laulaa. Espanjaksi. Kepein tanssiaskelin hispanolaulaja hivuttautui pöytäni viereen. Siinä tuijottelivat hetken toisiaan pikkupojalta sillä hetkellä näyttänyt suomalaistyttö ja espanjalainen matadori. Matadori päästi ilmoille laulunluikautuksen syvältä kaikukoppansa pohjalta. Suomalainen silmäili kummastuneena espanjalaista riikinkukkoa kasvoillaan ääliömäinen virnistys. Mitä lie matadori laulanut ainakin se yllytti naapuripöydän geishan ja egyptiläisen lumoojattaren napakoihin aplodeihin.

Muutaman tunnin kuluttua North Bergenin tapahtumista istuin keltaisessa taksissa Manhattanilla Halloween-paraatiruuhkan jälkimainingeissa kuuntelemassa turbaanipäisen taksikuskin vieraskielistä puhelua. Haistelin taksin ummehtunutta ja eltaantunutta nahkaistuimiin pinttynyttä turistihikeä New Yorkin sykkeessä.

Aamulla heräsin pää kivistäen muistellen hymyssä suin erästäkin poskensa veriarvella koristanutta Amerikan setää, joka söi ketsuppia ranskalaisilla. Tai sitäkin itsensä siniseksi maalannutta yöryömijää, jolla oli hankaluuksia istua bussissa kumisen häntänsä vuoksi. Puhumattakaan tyypistä, jonka vyötäröltä kohosi strutsin pää ja alavartalo sekä ihmisjalat. Mies ratsasti urheasti strutsilla siitä huolimatta, että kävely jalat harottaen näytti erittäin vaivalloiselta ja epämukavalta. Suuri ryhmä juhlijoita oli puolestaan valinnut ulkoiluasuksi pelkät sukkahousut sekä lyhyen t-paidan. Voi, miten hurjaa on yhtenä päivänä vuodessa lähteä ulos kevyesti peittävissä deniereissä, yöpaidassa tai alusvaatteissa. Kyllähän se antaa villin vapautuneen tunteen, kun saa esitellä sukkahousujen verhoamaa takapuolta estottomasti muille kaduntallaajille. Kauhujen yön kruunasi sukkahousurock. Tänä aamuna napitettiin kauluspaidat ylimpään nappiin asti. Toimistolle palattiin tiukkailmeisinä Starbucksin höyryävä kahvimuki kädessä. Ai, mikä Halloween? Mitkä juhlat?     

 

Ihmiset jättävät jalkakäytävälle talojensa eteen mitä kummallisempia esineitä odottamaan kaiketi poiskuljetusta. Eräänä päivänä keskellä katua pönötti vessanpönttö. Se oli asetettu kävelytielle siten, että näytti siltä kuin se olisi ollut siinä aina. Ohitin WC-pöntön kevyellä väistöliikkellä. Vasta muutaman metrin askellettuani pysähdyin ja käännyin katsomaan taakseni. Totta, siellä se posliinipytty hohti valkoisena aamuauringon pehmeässä sädekehrässä. Olen kävellyt myös kadun varrelle jätetyn sängynpäädyn, tietokonemonitorin, nojatuolin, lipaston, matkalaukun sekä satunnaisten peilien ohi. En tiedä miten naapurit suhtautuisivat, jos kadulle hylätyistä tavaroista kantaisi hyväkuntoisimmat oman kotinsa suojiin. Huonekalukauppojen, kirpputorien ja huutokauppojen kiertelemisen sijaan voisi suunnata naapurikortteliin valitsemaan mööpeleitä town-away alueelta. Kätevää ja ilmaista. Tyylikkyydestä saattaa ehkä hiukan joutua tinkimään.

Keskiviikko iltana jalkakäytävälle voi kärrätä kierrätykseen kelpaavaa paperia ja muovijätettä. Aamuyön pimeinä tunteina kaupungin mystinen roskayksikkö poimii valikoivasti jätökset parempaan talteen. Aamulla, kun asukas astuu kotinsa portista kadulle häntä vastassa on joko roinaton kadun edusta tai sama jätekasa, jonka hän illalla portinpieleen kokosi. Tilanne saa epäilemään, että roskakuskit arpovat jätekeikallaan, mitkä roskat lähtevät mukaan ja mitkä jäävät viikoksi eteenpäin tienpientareelle haisemaan. Roskakuskit pelaavat kuumeisesti kivi-paperi-sakset peliä roskankuljetus yöt läpeensä.  

Viides kouluviikko on puolessa välissä. Viikkojen aikana olen oppinut, että equadorilaiset syövät marsuja, korealaisen perheen vanhin poika muuttaa saman katon alle vanhempiensa kanssa mentyään naimisiin ja että Oklahomassa myytiin ennen olutta vuorokauden ympäri, kunnes laki muuttui ja oluen myynti loppui kello kaksi yöllä. Tiedän senkin, että opettajan sisko on lesbo. Sisko on asunut yli 20 vuotta naisen kanssa. Olen myös saanut kuulla miten apteekista ostettavasta allergialääkkeestä ja liuotinaineesta valmistetaan huumetta ja että Seattlessa sataa aina. Lisäksi sain tietää, että Kolumbus oli huijari ja tuli Amerikkaan oopiumin perässä. Amerikan löysivät virallisesti viikingit. Historia on valloittajien kirjoittamaa, siksi se ei ole totuudenmukaista. Näin minulle on kerrottu. Myanmarissa munkit laitettiin vankilaan, koska he vaativat demokratiaa. Monipuolista, eikö vain?

Tänään oli lemmikkitarinoiden vuoro. Opettajalla oli muinoin Meksikosta hankittu villieläin oselotti (http://fi.wikipedia.org/wiki/Oselotti) lemmikkieläimenä. Vuosien kuluessa ja oselotin kasvaessa aikuismittaansa kaupunki sai vihiä laittomasta lemmikkieläimestä. Eläintarhapartio tuli hakemaan kissaeläimen telkien taakse ihmisten tökittäväksi ja  töllisteltäväksi. Arvatenkin maalaiselämään tottuneen eläimen päivät alkoivat olla luetut. Opettajan perhe siirtyi seuraavaksi kotieläimeksi sallittuun frettiin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Fretti), vilkkaaseen ja seuralliseen hilleriin - onkaloista metsästäjään. Fretti sai elääkseen eläintarhattoman etelävaltiolaiselämän.

Jokaisella korealaisella luokkatoverilla on ollut jossain vaiheessa elämää lemmikkinä hamsteri - paksuposkinen ravinnon hamstraaja. Hamsterin ravinnonkeräys taipumuksesta tietämätön korealaisneito oli syöttänyt hamsteriaan hyvillä mielin lemmikin pohjattomasta ruokahalusta. Kuukausien kuluessa hamsteri oli kasvanut, kasvanut ja kasvanut, kunnes siitä oli tullut niin iso, että häkki oli käynyt liian ahtaaksi. Hamsteri ei jaksanut hypähtää senttiäkään entisellä ketteryydellä. Hamsteri ei itseasiassa enää juurikaan liikkunut. Tyttö säikähti paisunutta lemmikkiään ja päätti lopettaa sen ruokkimisen kokonaan. Söpö karvaturri oli muuttunut pelottavaksi mutanttimonsteriksi. Hamsterille ei totaalipaasto sopinut vaan yltäkylläiseen ravintoon tottunut eläin menetti henkensä. Korealaistyttö oli hämillään. Tänään luokka nauroi katketakseen tarinalle viattoman otuksen julmasta kohtalosta. Korealaisneito esitti hamsterin elämäntarinan lähes performanssin omaisesti korvaten sanavaraston niukkuuden paljon puhuvilla eleillä ja nenän nyrpistyksillä. Naurun pyrskähdyksistä vähitellen tointuva luokka kuitenkin tajusi tilanteen vakavuuden. Jokainen silmäpari pulpetin takaa kääntyi tuijottamaan korealaista kiduttajatarta silmiin ja kysyi yhteen ääneen: -Miksi et hyvä ihminen hankkinut isompaa häkkiä? Miksi lopetit ruokkimisen kokonaan? Miksi hamsterilla ei ollut juoksupyörää? MIKSI? 

Tänään minulle myös selvisi, että 19-vuotiaalla equadorilaistytöllä on ollut suhde 20 vuotta vanhempaan korealaismieheen. Mies oli tytön pomo. Opettajaa aihe sukupolvien välisestä kuilusta innoitti siinä määrin, että hän nousi tuoliltaan pystyyn niin vauhdikkaasti, että tuoli jäi kiikkumaan epätasapainoiseen tilaan kaatumisen ja pystyssä pysymisen välille. Haukkana 38-vuotias miesopettaja syöksähti equadorilaistytön viereen kuulemaan lisää yksityiskohtia ikäluokkien eroista. Luokan vanhin 39-vuotias Martha tokaisi pontevasti opettajalle: -Curiosity killed the cat. Kello pärähti soimaan tunnin päättymisen merkiksi. Hymähtelevä luokka rymisteli ulos luokasta North Bergenin armahtavaan auringonpaisteeseen.

 

 

 

North Bergenissä vietettiin tänään Kolumbus päivää. Bergenlinelle oli kokoontunut koko kulmakunnan latino- ja hispanoväestö (siltä se ainakin tuntui). Ihmiset olivat pukeutuneet kirkkaanvärisiin paraatiasuihin. Etelä-Amerikan valtioden liput heiluivat juhlijoiden käsissä rytmikkään rumpujumputuksen tahtiin. Jokainen paraatiin osallistunut joukkue piti juhlatunnelmaa yllä mitä omintakeisimmalla tavoilla tuottaa meteliä. Eräidenkin juhlamielisten miekkosten neonsinisten, skorpionikuvioisten, haalareiden pohjeosiin oli ommeltu valtavan kokoisia kulkusia. Muutama kärrynpyörä ja jalanheitto aktivoi jättikulkuset dominoefektimäiseen kilinäsarjaan. 

Latinot eivät ole luonnostaan maailman hiljaisin ja pidättyväisin ihmisryhmä. Paraatiin valmistauminen sai useankin juhliin kunnostautuneen latinotyypin nostamaan äänen voimakkuutensa huutotasolle. Silti ihmisäänet jäivät musiikkia täysillä huudattavien avoautojen ja pick-up ajoneuvojen möykän alle. Paraatirekkojen lavoilla keikisteli missinauhoin koristeltuja latinomaiden neitokaisia. Täpötäydellä kadulla krääsämyyjä työnteli myyntikärryjä eteenpäin hermojaan menettämättä. Myynnissä oli sombrerohattuja, helmikoruja, lippuja ja muuta todella värikästä tilpehööriä. Ilmassa oli karnevaalitunnelmaa.

Hassuna kontrastina juhlahumulle oli sheriffien kulkue. Sheriffit, tähtimerkit rinnuksissaan, asevyö lanteilla, mustat aurinkolasit silmillä johdattivat paraatia päättäväisesti eteenpäin vienosti kansalle hymyillen ja kevyesti vilkutellen, kuin tv-sarjojen lainvartijat ikään. Paikallisen radiokanavan paraatirekan perässä sipsutteli toimittajanaikkonen korkokengissään. Mikrofonin johtoa mukanaan kantaen kuin suomenpystykorva häntäänsä. Toimittajan perässä kulkenut henkilö jakoi radiokanavan kylttejä paraatia seuraaville eturivin tuijottajille. Pitihän kanavan saada mainosta, kun radiorekkaa seurasi tv-ryhmän auto, joka tallensi mainoskylttejä pitelevän North Bergeniläisyleisön.

Päivän saldo: yksi tukkeutunut korva, ei yhtään valokuvaa, yksi muovipussiin litistynyt kurpitsamuffinssi, monta huudettua: -MITÄ? EN KUULE MITÄÄN, huutoa.