Ihmiset jättävät jalkakäytävälle talojensa eteen mitä kummallisempia esineitä odottamaan kaiketi poiskuljetusta. Eräänä päivänä keskellä katua pönötti vessanpönttö. Se oli asetettu kävelytielle siten, että näytti siltä kuin se olisi ollut siinä aina. Ohitin WC-pöntön kevyellä väistöliikkellä. Vasta muutaman metrin askellettuani pysähdyin ja käännyin katsomaan taakseni. Totta, siellä se posliinipytty hohti valkoisena aamuauringon pehmeässä sädekehrässä. Olen kävellyt myös kadun varrelle jätetyn sängynpäädyn, tietokonemonitorin, nojatuolin, lipaston, matkalaukun sekä satunnaisten peilien ohi. En tiedä miten naapurit suhtautuisivat, jos kadulle hylätyistä tavaroista kantaisi hyväkuntoisimmat oman kotinsa suojiin. Huonekalukauppojen, kirpputorien ja huutokauppojen kiertelemisen sijaan voisi suunnata naapurikortteliin valitsemaan mööpeleitä town-away alueelta. Kätevää ja ilmaista. Tyylikkyydestä saattaa ehkä hiukan joutua tinkimään.

Keskiviikko iltana jalkakäytävälle voi kärrätä kierrätykseen kelpaavaa paperia ja muovijätettä. Aamuyön pimeinä tunteina kaupungin mystinen roskayksikkö poimii valikoivasti jätökset parempaan talteen. Aamulla, kun asukas astuu kotinsa portista kadulle häntä vastassa on joko roinaton kadun edusta tai sama jätekasa, jonka hän illalla portinpieleen kokosi. Tilanne saa epäilemään, että roskakuskit arpovat jätekeikallaan, mitkä roskat lähtevät mukaan ja mitkä jäävät viikoksi eteenpäin tienpientareelle haisemaan. Roskakuskit pelaavat kuumeisesti kivi-paperi-sakset peliä roskankuljetus yöt läpeensä.