Maanantai 23.08.2004 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tämän hetkisen intuition pohjalta valitsin kokeilevan työpajan tutkimuskohteeksi Aasian. Välittömästi mieleeni nousi kirjavia kuvia Intian villin värikkäästä elämäntavasta. Voimakkaat maustevärit yhdistyvät luontevasti intialaiseen lujaan luonteeseen. Riisipeltojen mieltä rauhoittava vihreys on kontrastina kaupungin lähes kaoottiselle torielämälle. Intia tarjoaa jokapäiväisen luonnonmukaisen sirkusesityksen valloittavine ihmis- ja eläinhahmoineen. Ehkä taustalla mielenkiintooni kummittelee Zadie Smithin kirja ”Valkoiset hampaat”, jota olen parhaillaan lukemassa. Kirja kuvaa pistävästi syntyperältään intialaisten ihmisten eloa ja temperamenttia eikä se voi olla herättämättä hilpeyttä lukijassaan. Minulle ”Valkoiset hampaat” ainakin tuo riemastuttavia ilon hetkiä sadepäivien ankeaan harmauteen.

Aasialaisia käsityötekniikoita miettiessäni ajauduin vaistomaisesti pohtimaan helmi-, paljetti- ja peilikirjonnan mahdollisuuksia soveltaa muihin tekniikoihin. Kuin taikaiskusta Internetin tietovirta johdatti minut intialaisen maamaalauksen pariin, tutustumaan rangoli-kuviointeihin sekä tekniikoihin, ja niiden syviin juuriin. 

 

Tiistai 24.08.2004

            Intuitioni Aasian, erityisesti Intian suhteen vahvistui entisestään jo heti aamutuimaan. En enää voinut pysäyttää ajatusjuoksua, jonka pelkän ”Intia” sanan ajatteleminen sai aikaan. Myös eilisellä iltalukemisella saattaa hyvinkin olla osuuteensa asiaan. Maanantaina mielessäni pyörineet mielikuvat vahvoista mausteväreistä loksahtivat tänään kohdilleen. Intialaisen torielämän visualisointi vetää minua puoleensa magneetin lailla. Torielämää pohtiessani värit konkretisoituvat tuoksuviksi mausteiksi: kardemummaksi, inkivääriksi, kaneliksi, kurkumaksi, anikseksi, neilikaksi, sahramiksi… Torilla vapaasti vaeltavat eläimet omine tuoksuineen, ihmisistä puhumattakaan, muodostavat lähes käsin kosketeltavan, oikean intialaisen tuoksu- ja värisinfonian, ryyditettynä hiostavalla kuumuudella. Epäilen että juuri ruuhkakaupunkien toreilla tämä sinfonia pääsee täysin oikeuksiinsa eloisien torimyyjien heilutellessa tahtipuikkojaan mitä eriskummallisimpiin kaapuihin ja kankaisiin kietoutuneiden ihmisten keskuudessa. Ulkopuolisen silmiin näyttäytyvä kaaos on kuitenkin hallittu kokonaisuus, joka on täynnä ennen kokematonta itämaista eksotiikka. Intialainen tori on värikirjossaan voittamaton. Värit hehkuvat kilpaa kuumuuden herättämien tuoksujen kanssa.

            Kaupungin hiostavasta kuumuudesta, ihmis- ja eläinpaljoudesta on vapauttavaa siirtyä kaupungin laitamille, maaseudulle. Siellä silmä lepää vihreänä kukoistavilla riisipelloilla, tupsumaisissa heinäryppäissä, kuin luonnon muovaamassa ainutlaatuisessa kuvakudoksessa. Maaseudun rauhan tuomaa harmoniaa ei edes piinkova kaupunki-ihminen voi olla huomaamatta. Minulle Intia on siis kahden erilaisen kokonaisuuden summa: vilkas kaupunki muuttuu tasapainoiseksi maaseudun rauhassa. Intia mielikuvaani hallitsee tasapaino, väriharmonia, joka ei millään muotoa voi muuttua arkisen tylsäksi. Intialainen värimaailma on minulle eräänlainen henkinen elämänlähde, josta voi ammentaa aurinkoa milloin vain keskelle suomalaista perustylsyyttä.

            Intialainen muotokieli on hyvin vanhaa, jonka juuret ovat syvällä perinteissä. Se koostuu useimmiten geometrisista viivoista, joissa joskus saattaa esiintyä myös kasveja sekä eläimiä. Kuviot ja mallit periytyvät äidiltä tyttärille. Esimerkkinä tyypillisestä intialaisesta muotokielestä on mielestäni rangoli (aripona, alpona, kolan) - tekniikka, eli jo aiemmin mainitsemani maan maalaaminen. Tutkin mielenkiinnosta vanhoja rangoli - kuvioita ja kehittelin niiden pohjalta kuvioaiheen kirjontakokeiluuni. Hetken mielijohteesta leikittelin ajatuksella, että piirtäisin itse oman rangoli - kuvion nykyaikaiseen tapaan liidulla asvaltille, perinteisen riisijauholla tai murskatulla limenkivellä maalaamisen sijaan. Olisi mielenkiintoista myös kuvata digitaalisella kameralla itse tapahtuma, ikään kuin performanssin tapaan. Tässä vaiheessa jätän kuitenkin ajatuksen alitajuntaan kypsymään. Ehkä siis lähitulevaisuudessa toteutan oman oma rangoli - mukaelmani. Intiassa rangoli -kuvion uskotaan suojaavan perhettä tai pyhää paikkaa. Sen vuoksi kuvio maalataan joka aamu kotioven eteen, pihamaalle tai temppelin ovelle. Rangoli - kuviolla osoitetaan myös vieraanvaraisuutta. Se toivottaa vieraat tervetulleeksi paikkaan, jonka eteen kuvio on piirretty. Tämä päivä on ollut todellista seilaamista ajatusten avomerellä. Pohdiskelun ohessa syntyi muutamia kirjontakokeiluja, mutta tekninen toteuttaminen jäi tänään orastavan flunssan, sekä kiivaan ajatustyön varjoon.

 

Keskiviikko 25.08.2004

            Tänään panostin käsin kirjontaan. Kirjan ”Intia. Kaupunkeja kulttuureja, historiaa” kansikuvan auringot innoittivat minut kokeilemaan helmi- ja akryylikoristekirjailua. Kokeilin myös mohairlangalla virkkausta, mutta

tuotoksen ”tumppumaisuus” latisti kirjontaintoni siltä osin. Ompelin kaikesta huolimatta virkkaamani mytyn maalaamalleni raakasilkille sekä kirjoin vielä muutamia pistokokeiluja ja lisäsin koristeita. Näin ollen pinta muodostui muhkean neulemaiseksi. En hylkää virkkausta tekniikkana. Virkkausmateriaalin valinta on ratkaisevassa asemassa. Esimerkkinä erilaisesta materiaalivalinnasta voisi olla metallilanka. Kultalankaa virkkaamalla voin luoda oman maaperästä irrotetun rangoli - kuvion: herkän, sekä pitsimäisen, mutta jämäkän ja taipuisan. Metallilankavirkkauksella saa aikaiseksi myös näyttäviä yksityiskohtia asuihin. Kun tekemiseen ja tilkkujen tuottamiseen keskittyy aiemmat kokeilut johtavat helposti uusiin mielenkiintoisiin ideoihin. Tänään keskittymiskykyä kuitenkin häiritsivät huomattavasti flunssaoireet. Koulupäivä päättyi osaltani puolenpäivän jälkeen, jolloin lähdin kotiin potemaan puolinaista oloani, lukemaan ”Valkoisia hampaita” ja nauttimaan useita kupillisia parantavaa yrttiteetä.

 

Torstai 26.08.2004

            Voi, tätä värien kirjoa: vihreää, oranssia, punaista, keltaista, ruskeaa…! Hurmaannuin väreistä lähes kaistapäiseksi, unohdin ajantajun tyystin surrutellessani husqvarnalla asunnossa, jonka olin vuorannut lattiasta kattoon erinäisillä kangas- ja lankaröykkiöillä. Huomasin, että tekeminen vaatii paljon tilaa ja omaa rauhaa. Kouluympäristössä kokeilut eivät synny yhtä suuren inspiraation vallassa kuin kotioloissa. Kotona ei ole turhia häiriötekijöitä. Flunssa vaivasi hetkittäin, mutta sekin unohtui tekemisen tiimellyksessä. Leikkasin, ompelin, rypistin, myttäsin, purin, silitin ja nautin tekemisestä jopa siinä määrin, että lauleskelin taustalla soivan musiikin tahtiin. Se vasta oli todellista tekemisen riemua! Sain aikaiseksi tilkkuja, joita voin vielä mahdollisesti jatkokäsitellä. Saavutin päivälle asettamani tavoitteen: keksin nopeamman tekniikan käsin kirjomisen sijaan! Ihastuin applikointiin sekä useampien kangaskerrosten päälle ompeluun ja niiden aukileikkaamisen, jonka jälkeen alempien kerrosten kankaat tulivat näkyviin. Varioin muutamassa tilkussa lootus-kukka teemaa, josta aion vielä jatkaa myöhemmissä kokeiluissani.

Lootus, padam, on keskeinen aihe Intian taiteessa. Sitä pidetään feminiinisen luovan energian symbolina, joten se sopii oivallisesti minun käyttötarkoituksiini. Tässä tehtävässä todella tarvitaan luovaa energiaa. Lootus henkilöidään jumalatar Shri Lakshmiksi ja ylipäätään valaistumisen merkiksi. Olen tyytyväinen tämän päivän aikaansaannoksiini, koska nyt minulla on tukeva pohja jolta jatkaa eteenpäin. Pelkään vaan, että suurimmaksi kompastuskiveksi muodostuu ajan puute, koska aika on, ikävä kyllä rajallista.

 

Perjantai 27.08.2004           

            Pyrin parhaani mukaan etenemään värjättyjen kankaiden ja edellisten päivien kokeilujeni jatkokäsittelyssä. Intiassa tekstiilit ovat merkittäviä, erityisesti silkit, hopea- ja kultalankakirjailut sekä Länsi-Intiassa peilikirjonta. ”Beads in Fashion” kirjan herkullinen kuvitus tarjoaa mielenkiintoisia esimerkkejä helmikirjailusta. Kirjallisuus on avannut monia ovia uusiin ideoihin ja kokeiluihin. Kirjallisuus toimii mielestäni moottorin tavoin eteenpäin kuljettavana voimana. Olen löytänyt eri kirjoista itselleni punaisen langan tähän tehtävään, jonka avainsanoja voisivat olla: torikojut myyjineen, mausteet, kadut, riisipellot sekä maaseutu. Minulle tärkeää on väri-ilottelun konkretisointi, jolloin tuotoksista tulee Intia-henkisiä ilman erityisiä ponnisteluja. 

 

Lauantai ja sunnuntai 28.-29.08.2004

            Lootus-kukka teema eri variaatioineen on tämän hetken suosikki Intia-kuvioaiheeni. Kirjoin perinteisen kukkakuvion varsi- ja ketjupistoilla sekä koristelin kokeiluni helmin ja akryylikoristein. Lootus-kuvioaiheessa viehättää aiheen muuntelumahdollisuudet sekä vahva symbolimerkitys. Havaitsin, että suurin osa tekemistäni kokeiluista noudattaa ympyräteemaa eräänlaista elämänpyöräideaa. Intiassa ympyrällä on suuri merkitys elämän jatkuvuuden ja kiertokulun kuvaajana. Lisäksi se liittyy vahvasti chakroihin, ihmiskehon energiakeskittymiin. Se on siis ikään kuin intialaisen muotokielen peruspilari, varma, vakaa ja ikuinen. Ympyrässä on voimaa enemmän kuin ennalta arvaisi. Internetissä perehdyin itämaisen ”ympyräuskon” saloihin, chakroihin sekä värin voimaan. Olen tällä viikolla löytänyt monia mielenkiintoisia asioita Intialaisesta elämäntavasta, taiteesta ja uskomuksista. Kurssin loppua kohti mentäessä henkiset asiat nousevat esille huomattavasti enemmän kuin kurssin ensimmäisinä päivinä.

            Sunnuntaina katsoin televisiosta matkailudokumentin Intiasta. Dokumentissa keskityttiin Etelä-Intiaan, Keralan osavaltioon. Mielenkiintoista dokumentissa oli nähdä aitoja intialaisia maisemia, kumipuita, kookospalmuja, riisipeltoja sekä arkkitehtuuria. Torielämää kuvattiin totuudenmukaisesti. Markkinoilla pyörivät kärpäsparvet eivät haitanneet ihmisiä eivätkä pyhiä lehmiä, jotka söivät suoraan torin vihannes- ja hedelmäpöydiltä. Kukaan ei valittanut hajusta, jonka auringossa grillautunut liha oli varmasti hionut mitä pökerryttävimmäksi. Elämä näytti kadehdittavan harmoniselta. Naiset tekivät ostoksia kietoutuneina kirjaviin sareihin sillä välin kun miehet hakkasivat kotiportailla kiviä teiden parantamista varten. Hyvinvointivaltioiden huolenaiheet ovat kaukana tuosta tarunomaisesta itämaan ihmemaasta.