Eilen nukkumaan käydessä ymmärsin vihdoin tämän hiljaisuuden merkityksen, joka ympärilläni on häilynyt jo muutamia viikkoja. Unessa en ollut tarpeeksi vakuuttava, mutta aamulla illan ajatukset olivat pyöristyneet lopulliseen muotoonsa. Laitoin ajatuspallon taskuun odottamaan mietteiden konkretisoitumista. Huomenna menen kirjastoon, kannan mukanani sylillisen kirjoja. Risteyksestä astun teorian polulle. Oloni on nyt seesteinen. En ole koskaan nähnyt itseäni tekijänä, vaikka olen laittanut itseni tekemään asioita, joiden luulin olevan osa minua. Eilisiltana alkanut prosessi on kirkastanut olemustani siinä määrin, että kuvittelen säteileväni. Eikä kanariankeltaisella villatakilla ole mielestäni osuutta asiaan. Olen päätökseni tehnyt. Ja onnellinen. Ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan. Niin olen päättänyt ja hymyilen päätöksen päälle.