Kohta on vierähtäny viikko Amerikassa. Vieläkin on ihan epätodellinen olo. Lento saapui New Yorkiin tunnin myöhässä ukkosmyrskyn takia. Koneesta ulos päästyämme menimme passintarkastusjonon jatkoksi. 40 min jonotuksen jälkeen pääsimme vihdoin tarkastuspisteelle, jossa tulliviranomainen armottomasti totesi, että meiltä puuttuu maahantuloon tarvittava lomake. Ilman tarkempia ohjeita virkailija komensi meidät täyttämään homeland security lappua. Siinä vaiheessa olimme jo ihan kypsiä, kello oli Suomen aikaa noin 01, viranomaiset eivät antaneet lisäinformaatiota ja muutenki maahantulo tarkistusrituaalit näyttivät naurettavilta sormenjälkien ottamisineen ja valokuvaamisineen. Arvoimme muutamista eri kielisistä lipuista sopivannäköiset paperit ja täytimme ne. Sitten taas kärsivällisesti (sisäistä kiukkua uhkuen) jonon jatkoksi. Jonossa vierähti lähemmäs tunti ennen kuin ihan viimeisten joukossa pääsimme virallisesti maahan. Muutamien kysymysten jälkeen viisumit leimattiin leimattiin ja olimme hetken voitonriemuisia, kunnes suunnistimme kohti laukkujen noutohihnaa. Eihän siellä mitään laukkuja enää ollut, kun olimme viettäneet niin kauan aikaa passintarkastuksessa. Meidät ohjattiin etsimään laukkuja noutamattomien matkatavaroiden röykkiöstä.Onneksi laukut olivat siellä. 30 kilon omaisuus oli turvallisesti saapunut perille niin kuin mekin. Kassikärryjen kanssa etsiydyimme taksipysäkille, jossa pienen neuvottelun jälkeen saimme kyydin New Jerseyhin järjestymään, vaikka taksikuskilla ei ollut meidän osoitteesta hajuakaan.Hetkeä myöhemmin keltainen taksi kirjaimellisesti kaahasi JFK:n lentokentältä kohti Manhattania ikkunat auki - tuntui kuin olisi ollut elokuvassa. Kaikki ne tööttäilevät taksit ympärillä loputtomiin jatkuvassa valomeressä. Tuli jollain tapaa myös jouluinen olo. Ehkä siitä syystä kaupunki tuntui heti tutulta eikä autojen ja valojen määrä tai rakennusten korkeus niin paljon hätkähdyttänyt kuin olisi kuvitellut. Perille pääsimme lopulta kokeneemman meistä opastaessa taksikuskia North Bergenin huomattavasti Manhattania pimeämmillä kaduilla.

Asunto oli positiivinen yllätys. Kellariasunto oli siisti, pyyhkeet, lakanat ja astiat olivat kaikki valmiina. Vuokraemäntä oli hankkinut perusjuttuja - jääkaappiin monta pulloa vettä, siivous- ja WC-tarvikkeita. Sisustus on sekalainen sotku kaikenlaisia huonekaluja, isoja peilejä ja tauluja melkein joka seinällä. Asunnon väritys on lämmin ja viihtyisä. Lampuissa on himmentimet optimaalisen tunnelman takaamiseksi. Kivilaattalattia on aika kylmä ja varmaan talven tullessa kylmenee entisestään. Kylpyhuone on periamerikkalainen ammeineen ja altaineen.Täällä on jopa oma pesukone ja kuivausrumpu. Vaatekaapeissa ja paljon tilaa. Telkkarista voi katsoa noin 300 eri kanavaa, joten kyllä tästä ihan kelpo koti tulee. Ulkoilemaan pääsee helposti North Hudson Lake Parkiin. Siellä on lampi, jota ympäri voi lenkkeillä ja ihastella samalla lintuja, suihkulähteitä ja kilpikonnia.Muuten North Bergenin keskusta on lähestulkoon pelkkää latinoaluetta. Joka puolella on vieraskielisiä tekstejä ja ihmiset puhuvat kaduilla enemmän äidinkieltään kuin englantia.

Manhattan on jo sitten oma lukunsa. North Bergenistä pääsee bussilla Manhattanille noin 20 minuutissa, josta suurin osa matka-ajasta kuluu vedenalaisessa tunnelissa Hudson-joen alla. Bussi ajaa suoraan linja-autoasemalle Porth authoritylle, josta on helppo lähteä jatkamaan matkaa miten parhaaksi näkee. Kävellen näkee paljon, joten olemme kävelleet tarkoituksella paljon. Greenwich Village on ehdottomasti unelma-aluetta siellä on kiireetön tunnelma ihan eri tunnelma kuin asemien läheisyydessä tai businessalueilla. Kahviloissa soi livejazz, kaduilla on katutaiteilijoita, talot ovat niin kadehdittavan omalaatuisia, kodikkaita ja täynnä ihania yksityiskohtia.Suomalaisilla olisi paljon opittavaa rohkeammasta rakennus- ja sisustustyylistä. Rakennustekniikka on täällä puolestaan armottoman vanhanaikaista. Kaukaa katsottuna asiat näyttävät paremmilta mitä ne lähietäisyydeltä katsottuna ovat. Täällä rakennetaan samalla tavalla kuin Suomessa lavastetaan.

Suomesta lähtiessä oli sellainen käsitys, että sitten kun astuu lentokoneesta Amerikan mantereelle iskee joku määrittelemätön, fyysinen olotila kulttuurishokin muodossa ja asiat tuntuvat kaatuvan niskaan. Eihän se kulttuurishokki ollut lainkaan sellainen kuin sen oli kuvitellut olevan. Ehkä se vaan muutti muotonsa toteamukseksi: nyt sitä TODELLA ollaan Amerikassa. Amerikan huomasi oikeastaan jo ensihenkäisyllä ulkoilmaa. Eihän se miltään ulkoilmalta tuntunut suomalaisen keuhkoissa. Se oli jo kertaalleen hengitettyä, paksua sisäilmaa, jossa ei ollut aavistustakaan ilman raikkaudesta. Sekään ilmanlaadun erilaiseksi kokeminen ei jäänyt pitkäaikaiseksi tuntemukseksi, sillä jo seuraavana aamuna keuhkot olivat tottuneet ison meren takaiseen ilmaan. Toinen asia joka konkreettisesti on muuttunut itsestään selvästä tärkeäksi on juomavesi. Vesihanoista tulee uimahallin kloorivettä. Sinällään haju on ok, koska se on uimahallista tuttu, mutta sitä ei pysty juomaan. Jotkut kyllä juovat sitä ja ravintoloissa sitä kannetaan pöytään, jos ei pyydä pullotettua. Erilaista täällä on myös pistorasiat, vesihanat, WC-pöntöt, lukot, suihkut, valokatkaisijat.. siis melkein kaikki veteen ja sähköön liittyvät asiat. Perusasiat saa täällä opetella uudelleen. Sitten jopa suihkussa saa vesihanasta tulemaan sopivan lämmintä vettä ilman kiroilua ja hammasten kiristystä.

Ruokakaupat North Bergenin keskustassa on vähän niin kuin kioskeja eli ihan turhanpäiväisiä. Hedelmiä ja vihanneksia saa parhaimmillaan vaan Edgewaterista (matkaa 5km) tai Manhattanilta. Whole Foods Market on kyllä unelmien luomukauppa. Sieltä löytyy uskomattoman laaja valikoima ihan mitä vaan ja kaikki tarvittaessa vegaaniversioina. Hankalien kulkuyhteyksien takia Whole Foods Marketiin pääsee harvoin, joten siinä mielessä on harmillista, että North Bergenissä on vaan kioskitason "ruokakauppoja".

Asuintalomme ylimpään kerrokseen muutti toissailtana ranskalainen pari. Kävimme eilen tervehtimässä, kun he saapuivat muuttokuormineen. Ranskalaiset vaikuttivat mukavilta, sovimme, että juttelemme enemmän joku päivä. Tänään illalla ranskalaistyypit ovat aikoneet tarjota meille drinkit. Nyt latinomökkien keskellä pulppuilee elämäniloa myös suomalais-ranskalainen yhteiskoti.